Joskus noin vuonna 1995 Telokissa innostuttiin torvisubwooferin rakentamisesta. Koska jo silloin Telokin tilat olivat ahtaat ja koska subwoofer haluttiin myös liikuteltavaksi, suunniteltiin ja toteutettiin lastulevystä laskostettu torvi, joka mitoitettiin niin pieneksi, että se mahtui hyvin kulkemaan normaalista ovesta, jonka mitat ovat 80cm x 200cm. Subwoofer varustettiin 18-tuumaisella RCF kaiutinelementillä. Vaikka Telokin torvisubwooferin taajuusvaste ylettyikin käyttökelpoisena vain noin 30Hz asti, sen äänen laatuun ja määrään oltiin enimmäkseen tyytyväisiä. Subwooferin huonot puolet liittyivät lähinnä sen ulkomittoihin ja Telokin sisätilojen ahtauteen. Vanhan laskostetun torven mitat ovat 108cm (syvyys) x 160cm (korkeus) x 66cm (leveys).

Tilanpuute johti 2009-05-12 Nikolas Ojalan laatimaan ehdotukseen, että vanhasta subwooferista luovuttaisiin ja Telokin liian matala kahvipöytä muunnettaisiin subwooferiksi. Telokin hallitus hyväksyi ehdotuksen.

Uuden subwooferin toteutus suunniteltiin 2009 kesäksi, mutta kesän aikana projekti ei edennyt yhtään. Käytännön ponnistelut alkoivat pian kesälomien päätyttyä. Kaiuttimeen suunniteltiin noin 145-litrainen suljettu kotelo. Alunperin tarkoitus oli käyttää myös alkuperäisiä pöydän jalkoja subwooferin seinissä, mutta kierrätysosat havaittiin liian heppoisiksi, joten päätettiin hakea paikallisesta puutavaran vähittäismyyntiliikkeestä 24mm paksua vaneria kotelon rakennusaineiksi. Pöydän kansi havaittiin käyttökelpoiseksi, joten se päätettiin pitää, mutta akustisen kotelon rakenteen osaksi se ei silti kelvannut. Kotelo ruuvattiin ja liimattiin kokoon yhdessä yössä.

Kotelosta tuli siisti, mutta tiedettiin, että siivouksen yhteydessä ja ehkä muutenkin Telokin lattialla saattaisi vesi lainehtia, joten paksun vanerin jätepaloista ja sinisestä messumatosta valmistettiin kotelon kulmiin tallukat, joiden mahdollisella ryvettymisellä ei olisi niin kovin suurta väliä. Lisäksi tallukat eristettiin kotelosta tulostimen muovikalvon palasilla, jotta vesi ei pääsisi nousemaan märistä tallukoista vaneria myöten kotelon rakenteisiin.

Hyvinkin riittävä määrä vaimennusainetta löytyi roskalavalta Päätalon takaa. Subwoofer on vaimennettu sisäseinistään sohvatyynyjen patjojen vaahtomuoveilla ja kotelon keskeltä samoista tyynyistä saaduilla polyesterivillalevyillä. Samalta bonkkauskeikalta saatiin myös harmaaksi maalattua ja ilmeisen käyttämätöntä teräskulmarautaa, josta sahattiin 524mm pitkät palat subwooferin kotelon kulmien suojaksi.

Subwooferin elementin mekaaniseksi suojaksi tehtiin vanerista jyrsimellä pyöreä potkusuoja, johon löytyi malli vanhan saksalaisen linnan lattian kuviosta.

Kotelon ulkopinnaksi valittiin lopulta kangas, koska arveltiin sopivanvärisen kankaan olevan käytännössä kestävä ja siistin näköinen. Paikallisesta kankaiden vähittäismyyntiliikkeestä löytyikin tarkoitukseen soveltuva harmaa ja kohtuullisen hyvin likaa hylkivä kangas. Kangas liimattiin kotelon ulkopintaan ja alhaalta liepeet varmistettiin teräsniiteillä, jotta ne eivät repsottaisi. Lopuksi kulmaraudat kiinnitettiin ruuveilla paikoilleen.